Kalle Pusa

Orpo vannoi A-studiossa keskiviikkona käsi sydämellä, ettei hän tiennyt, millaisia kirjoituksia hänen hallituskumppaninsa ovat kirjoittaneet. Pääministeri siis myönsi, että on sulkenut silmänsä ja korvansa Suomen politiikan kehitykselle ja perussuomalaisten nousulle viimeiset vuodet.

336 ääntä. Tähän tulokseen kulminoitui oma kampanjakevääni. Yli kolmesataa helsinkiläistä, joiden mielestä minä olin paras ehdokas teitä edustamaan ja jotka halusivat tukea liberaalia, sivistynyttä ja vihreää politiikkaa. Kiitos!
Pienemmän puolueen ensikertalaiselle maltillisella budjetilla tämä oli aivan erinomainen tulos!

Kysymyksiä on virrannut sähköpostiini sekä Instagramin postilaatikkoon. Kiitos kaikille kiinnostuneille ja kysykää rohkeasti, jos jokin asia on jäänyt askarruttamaan! Kokoan tähän postaukseen tiivistettynä joitakin vastauksiani esitettyihin kysymyksiin.

Helsingin keskustassa, aivan Ateneumin takana, nousee monen tuntema Aikatalo. Mitä moni ei tiedä on, että sen rakennutti yksi Suomen ensimmäisistä naispuolisista kauppaneuvoksista ja kellosepistä, Olga Aikala. Hän oli kaikkien tarinoiden perusteella poikkeuksellisen vahva ja aikaansaava nainen, jonka pitkään elämään mahtui monia tragedioita. 

Kun viisaat tutkijat selvittivät maailmankaikkeuden ikuisia totuuksia, löysivät he sieltä Neperin luvun, Newtonin lait sekä viisipäiväisen työviikon.

Tai ainakin siltä työaikakeskustelujemme perusteella voisi olettaa.

Jos meillä olisi 40 vuoden ajalta kansainvälisesti tutkittua tietoa jonkun hoitomenetelmän käytöstä, niin sen sivuuttaminen julkisissa ratkaisuissa olisi vastuutonta. Näin me kuitenkin teemme, kun emme toteuta käyttöhuonekokeilua Helsingissä.

Minun Helsinkini on vehreä kaupunki. Kaupungissamme pääsee nauttimaan metsämaisemista, kalliorinteistä ja saariston viehätyksestä. Tämä tekee Helsingistä uniikin ja tämä tekee kaupungistamme arvokkaan.

Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa 24. tammikuuta puhuttiin RKP:sta ja sen tulevaisuudesta seuraavalla vaalikaudella.

Pari vuotta sitten mietin, mitä pitäisi seuraavaksi lukea. Olen aina ollut kova kuluttamaan kaunokirjallisuutta ja halusin aloittaa jonkun mittavan lukuprojektin.

Päätin siis lukea Tammen Keltaisen kirjaston järjestyksessä. Keltainen kirjasto on Tammen 1950-luvulla aloittama kirjasarja, jossa julkaistaan merkittävää ajankohtaista maailmankirjallisuutta.

Viime viikkoina olemme saaneet lukea hyvin paljon yksityisten turvallisuuspalveluiden työntekijöiden törkeistä rikoksista. Viime viikonloppuna saimme myös lukea Iso Omenan tragediasta. Tapahtumasta on tarjolla tietenkin hyvin vähän julkista tietoa, mutta varmuudella voimme sanoa, että kansalainen kuoli tilanteessa, jossa häneen kohdistettiin voimankäyttöä yksityisten vartijoiden toimesta.

Maailma, johon saavuin tuntui paistattelevan auringonpaisteessa. Neuvostoliiton romahdus oli vapauttanut kansakunnat ja päättänyt vuosikymmenien kylmän konfliktin, talous kasvoi ja teknologia hyppeli harppauksin tulevaisuuteen.

Rangaistuspolitiikka muodostaa demokraattisen oikeusvaltion kovan ytimen ja siksi meidän pitää aika ajoin pelottomasti tarkastella sitä, turvaako järjestelmämme uhrin aseman, rankaiseeko se rikoksesta ja ehkäiseekö se uusimista. Muuttuvat ajat ja muuttuvat olosuhteet muuttavat myös tämän kolminaisuuden tasapainoa.

Kulttuuria ja sivistystä pidetään pehmeinä arvoina ja helposti jonain ylimääräisenä, kun päätetään, mistä leikataan. Ne eivät kuitenkaan ole ylimääräistä, ne ovat elintärkeitä.

On sanottu, että elämä ilman kulttuuria on vain selviytymistä – ei elämää. Kulttuuri – kirjallisuus, laulut, näytelmät ja elokuva – on yksi ihmisen perustarpeista.

Hallitus on esittänyt sähkötukia, jotka menevät väärille ihmisille ja kannustavat vääränlaiseen käyttäytymiseen. Tukiesitys syytäisi rahaa kaikille, joilla on korkeat sähkökustannukset – riippumatta heidän oikeasta tarpeestaan tai heidän tuloistansa.

Helsingin Sanomat julkaisi tänään artikkelin Upinniemessä paljastuneesta simputusepäilystä. Rannikkoprikaatin tapahtumista epäillään useita ihmisiä. Tälläisiin epäilyihin on suhtauduttava äärimmäisen vakavasti.