Viisipäiväinen työviikko ei ole luonnonvakio
Kun viisaat tutkijat selvittivät maailmankaikkeuden ikuisia totuuksia, löysivät he sieltä Neperin luvun, Newtonin lait sekä viisipäiväisen työviikon.
Tai ainakin siltä työaikakeskustelujemme perusteella voisi olettaa.
Viisipäiväinen työviikko ei ole luonnonvakio, vaan verrattain uusi keksintö. Sen taistelivat meille työläiset teollisen vallankumouksen myllätessä.
Sitä ennenkin töitä tehtiin eri määriä riippuen työn luonteesta ja tarpeesta.
Meidän metsästäjä-keräilijä-esi-isämme metsästivät ja keräilivät arvioiden mukaan parisenkymmentä tuntia viikossa, keskiaikaiset talonpojat ahkeroivat 150 päivää vuodessa (me suomalaiset muuten työskentelemme vuosiloman pituudesta riippuen noin 230 päivää vuodessa), jotkut taas ovat joutuneet työskentelemään kellon ympäri ja joka päivä.
Esimerkkejä löytyy sadoittain maailman eri kolkista ja eri ajoilta. Ne kaikki todistavat, ettei viisipäiväinen työviikko löydy meiltä ihmisyyden syvistä geeneistä.
EK:n edustaja ehti jo heittää haastattelussa kommenttia, että eihän tämä voi mitenkään toimia, koska lentävätkö sitten lentäjät 20 % nopeammin lentojansa. No eivät tietenkään, vaan voisimme keksiä heillekin ratkaisun.
Nelipäiväinen työviikko muuttaisi totuttua ja toisi mukanansa eri hyödyt ja eri haitat. Näitä hyötyjä saattaa löytyä haittoja enemmän. Englannissa päättyi juuri suurta julkisuutta saanut neljän päivän työviikko -kokeilu, joka…
Vähensi työntekijöiden poissaoloja
Vähensi stressiä, uniongelmia ja väsymystä
Paransi työntekijöiden sitoutumista työpaikkaansa
Sekä lisäsi hieman tuottavuutta!
Tulosten valossa meidänkin kannattaisi tätä kokeilla. Etenkin sen vuoksi, että työuupumus on paisunut jo yhteiskunnalliseksi ongelmaksi.
Meillä jokaisella on työelämässä oikeus olla olematta ihan naatti. Ja tämän jalon antinaattiaatteen tavoittamiseksi tarvitsemme uskallusta, kokeilua sekä toimivien käytäntöjen seuraamista. Kokeillaan siis neljän päivän työviikkoa ja katsotaan, miten voisimme saada sen toimimaan.
