Kallelta kysyttyä: opintotuki, korkeakoulujen rahoitus, asevelvollisuus ja turkistarhaus
Kysymyksiä on virrannut sähköpostiini sekä Instagramin postilaatikkoon. Kiitos kaikille kiinnostuneille ja kysykää rohkeasti, jos jokin asia on jäänyt askarruttamaan! Kokoan tähän postaukseen tiivistettynä joitakin vastauksiani esitettyihin kysymyksiin.
Korkeakoulujen sekä tutkimuksen rahoitus?
Näen, että Suomen pitkän tähtäimen tavoitteena tulee olla korkeakoulujen sekä tutkimuksen rahoituksen lisääminen. Korkeasti koulutettu työvoima on meidän kilpailukykymme edellytys. Koulutuksen lisäksi meidän tulee myös ymmärtää perustutkimuksen arvo maallemme ja sen tulevaisuudelle sekä se, että hyvää tutkimusta ei voi tehdä, jos tutkijalla ei ole rahaa omaan arkeensa. Nykytilanne on johtanut siihen, että etenkin nuoret tutkijat tekevät tutkimusta pitkälti kutsumuksen voimin. Tämän vuoksi kärsimmekin aivovuodosta niin ulkomaille kuin yksityiselle sektorille, sillä tutkimuksen tekeminen ei yksinkertaisesti ole kovin houkuttelevaa. Tämän on muututtava.
Vastustan myös tutkintomaksuja, mutta rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, että en täysin vastusta sitä, että toisesta samantasoisesta korkeakoulututkinnosta tulisi maksaa jonkin sortin maksu. Tämä on kuitenkin enemmänkin oman varovaisen ideoinnin tasolla, sillä tunnistan, että toisesta tutkinnosta maksaminen saattaa olla ensiaskel matkalla kohti yleisiä tutkintomaksuja. Kun kerran on ottanut maksut käyttöön, on niitä helppo laajentaa koskemaan yhä uusia koulutuksen sektoreita.
Vaikka puhun myös itse koulutuksesta Suomen kilpailuvalttina, niin julkisessa koulutuskeskustelussamme tulee myös tunnistaa sivistyksen itseisarvo. Liian usein puhumme koulutuksesta ja yliopistoista jonkinlaisina talouskasvun välineinä tai yksityisen sektorin työvoiman kouluttajina (joita ne tietenkin myös osittain ovat). Minun mielestäni sivistysvaltiossa tulee kuitenkin opiskella filosofiaa, kirjallisuutta, teatteritieteitä, historiaa, estetiikkaa sekä kaikkia muita aineita, joilla ei ole suoraa kaupallista tai teknillistä funktiota. Tieto itsessään on palkinto ja mielestäni on harmillista, että tämä tuntuu liian usein unohtuvan.
Opintotuki?
Korkeakouluopiskelijat elävät tällä hetkellä kovin niukkaa elämää ja meidän tulisi siirtyä pois lainaperusteisesta opintotuesta, tai ainakin saada korkokatto opintolainalle. Tämän lisäksi meidän tulee korottaa opintotuen tulorajoja roimasti. Etenkin nyt osaajapulan aikana eivät matalat tulorajat ole mielestäni perusteltuja.
Asevelvollisuus molemmille sukupuolille?
Pitkän aikavälin tavoitteena tulee olla sukupuolineutraali asevelvollisuus, sillä nykyinen järjestelmä on yksiselitteisen syrjivä. Tällä hetkellä elämme kuitenkin poikkeuksellisen vaarallista turvallisuuspoliittista aikaa, joten suuret muutokset meidän asevelvollisuusjärjestelmäämme eivät kuitenkaan ole täysin ajankohtaisia.
Julkisessa keskustelussa on joskus esitetty vaihtoehdoksi kaikkia koskevalle asevelvollisuusjärjestelmälle kansalaispalvelusta. Kansalaispalveluksessa tarkoitetaan velvollisuutta suorittaa jonkinlainen palvelus joko asevoimissa tai esimerkiksi siviilitehtävissä kriisinhallinnassa. Vastaavanlainen järjestelmä oli käytössä esimerkiksi Saksassa. Tällaista ajatusta vieroksun, sillä asevelvollisuuskeskustelussa täytyy muistaa, että asevelvollisuusjärjestelmän tarkoitus on turvata maamme turvallisuus tuottamalla joukkoja reserviin. En nimittäin näe asevelvollisuutta kansalaisen yleisenä velvollisuutena palvella valtiotansa, vaan hyvin täsmällisenä velvollisuutena puolustaa maatansa aseellista hyökkäystä vastaan.
Kun sukupuolineutraalia asevelvollisuutta suunnitellaan, on tärkeää muistaa ihmisten väliset fyysiset eroavaisuudet sekä sukupuolten välillä keskimääräisesti vallitsevat erot. Toisin sanoen, aivan kaikkien sotilaiden ei tarvitse kyetä kantamaan kymmeniä kiloja varusteita ja aseita ympäri Suomen metsiä, vaan modernissa armeijassa on tarve myös tehtäville, joissa vaaditaan vähemmän fyysistä kantokykyä. Mallia, miten tämä voidaan toteuttaa, voimme ottaa esimerkiksi Israelista. Israelissa asevelvolliset palvelevat taistelutehtävien lisäksi esimerkiksi viestintäjoukoissa, liikuntakoulutusjoukoissa sekä ihan hallinnollisissa tehtävissä.
Ja vielä lopuksi täytyy todeta, että nykymuotoinen siviilipalvelus tulee uudistaa niin, että se on tarkoituksenmukainen niin valtiolle kuin sitä suorittavalle yksilölle. Jokaisella pitää olla oikeus kieltäytyä aseista ilman, että vaihtoehto sille on rangaistuksenomainen.
Turkistarhaus?
Turkistarhaus on elinkeino, joka kuolee tulevaisuudessa kysynnän puutteeseen. Tästä huolimatta meidän ei tule odottaa sen luonnollista poistumaa, vaan elinkeino tulee kieltää niin, että toiminnan alasajo tapahtuu kohtuullisen siirtymäajan sisällä. Heitä, joihin kielto kohdistuu, tulee tukea uudelleenkouluttautumisessa ja -työllistymisessä.
Ymmärrän tietenkin, että turkistarhauksella voi olla merkittävä vaikutus yksilöiden elämälle ja se voi olla merkittävä osa esimerkiksi henkilön perhetaustaa ja identiteettiä. Tämä argumentti kuitenkin kalpenee sen yksinkertaisen faktan edessä, että turkistarhausta vastustaa merkittävä enemmistö suomalaisista ja se on eettisesti väärin.
Turkistarhausteollisuus on myös Ylen selvityksen mukaan vääristellyt numeroitansa sekä liioitellut taloudellista merkittävyyttänsä. Tämän vuoksi julkiseen keskusteluun on valunut tietoja, jotka ovat yksinkertaisesti väärin laskettuja eikä näitä ole korjattu pyynnöstäkään.
Vaarana on myös, että turkistarhauskeskustelu politisoituu ja polarisoituu. Vaikka ei pitäisi turkistarhausta eettisesti ongelmallisena, niin on kuitenkin ilmiselvää, että elinkeinona se kuihtuu pois. Markkinoita turkiksille ei yksinkertaisesti enää riitä: kysyntä on romahtanut Kiinassa ja Venäjän markkinat ovat sulkeutuneet. Tämän vuoksi kysymys siitä, että miten auttaa turkistarhaajia heidän siirtymässään ei ole poliittinen. Riippumatta poliittisesta tahdosta turkistarhaus tulee katoamaan, joten meidän tulee ennakoivasti päättää, miten tämä katoamisvaihe hoidetaan.
Entä miksi Suomi on jäänyt bruttokansantuotteen kehityksessä muista Pohjoismaista jälkeen ja miten korjata tilanne?
Ensinnäkin tulee mainita, että Suomella on hyvin erilainen historia kuin esimerkiksi Ruotsilla ja Tanskalla. Nämä valtiot ovat olleet aikanaan jopa eurooppalaisia suurvaltoja ja tästä syystä heidän väestölleen on kerääntynyt enemmän ylisukupolvellista vaurautta ja tämä luonnollisesti vaikuttaa maan varallisuuslukuihin. Myös vapaana olevan pääoman runsaus vaikuttaa esimerkiksi siihen, että on enemmän varaa sijoittaa uusiin yrityksiin, joka taas suoraan vaikuttaa talouskasvuun.
Tästä huolimatta olemme nähneet, että Suomella on mahdollisuus vastaavanlaiseen vaurauteen kuin muilla Pohjoismailla. 2000-luvun ensi vuodet näyttivät sen meille. Sen ajan talouskasvu perustui pitkälti Nokian ylivoimaisuuteen matkapuhelinmarkkinoilla. Vaikka tietenkään Nokian kultavuodet eivät palaa, on se osoitus kuitenkin siitä, että jos suomalainen yritys onnistuu menestymään nousevalla markkinalla, tulee sen vaikutukset näkymään laajemmin yhteiskunnassa.
Seuraavien vuosien aikana tulemme näkemään täysin uusia markkinoita ja täysin uusia hyödykkeitä. Tekoälyn, kvanttitietokoneiden, vetymoottoreiden ja vihreän siirtymän teknologioiden markkinat tulevat tuomaan joillekin yrityksille satumaisia voittoja. Meidän tulee siis luoda suomalaisille kasvuyrityksille sekä perinteisemmille toimijoille toimintaympäristö, jossa heillä on mahdollisuus olla yksi noista yrityksistä, jotka tulevat valtaamaan uusia markkinoita innovaatioilla.
Jos saamme maahamme näitä yrityksiä, vaurastumme ja olemme taas muiden Pohjoismaiden tasolla. Tämä ei kuitenkaan tule tapahtumaan itsestään eikä se välttämättä tapahdu lainkaan. Meillä on kuitenkin mahdollisuus tähän, sillä olemme sen jo kerran tehneet historiassamme.
Emme voi onnistua tavoitteissamme ilman työperäistä maahanmuuttoa. Nykyväestörakenteemme toimii kasvun hidastajana. Ja tarvitsemme korkean osaamistason työntekijöiden lisäksi aivan kaikkia työntekijöitä: sairaanhoitajia, siivoajia, kokkeja, diplomi-insinöörejä, muotoilijoita, rakennustyöntekijöitä sekä lähes kaikkia ammatteja.
Meidän tulee siis luoda järjestelmä, jossa yksilöt ja yritykset uskaltavat (ja heillä on houkutin) ottaa riskejä, uskaltavat sijoittaa tutkimukseen ja järjestelmän, jossa yrityksillä on käytössään osaavaa ja luovaa työvoimaa.
📸 Kuva: Miranda Uthardt
